"Varmaankin sama."
"Entä sitten?"
"Niin, monseigneur, sen tyttösen luona teidän pitääkin käydä tänä iltana."
"Mitä ihmettä?"
"Ja lisäksi teidän on lahjoitettava kameanne sille tyttöselle."
"Jopa nyt jotakin!"
"Te tiedätte, monseigneur, että voitte luottaa neuvoihini."
"Mutta näin odottamatta…"
"Se on minun asiani. Nopeasti vain tekemään oikein kohtelias vierailu la Vallièren luokse, monseigneur. Minä menen takuuseen rouva de Bellièren edessä, että käyntinne on kokonaan valtiollista laatua."
"Mitä sanottekaan, hyvä ystävä", huudahti Fouquet vilkkaasti; "minkä nimen lausuittekaan!"