"Viisi tai kuusi miljoonaa!"
"Vain teidän esikuntaanne varten tietenkin."
"Uskotteko siis, että joudumme sotaan, herra Fouquet?"
"Minä uskon, että Luoja on antanut kotkalle nokan ja kynnet, jotta se niiden avulla osoittaisi kuninkuutensa."
Ludvig punastui mielihyvästä.
"Olemme kuluttaneet paljon rahaa näinä päivinä, herra Fouquet. Ettekö nuhtele minua siitä?"
"Sire, teidän majesteetillanne on vielä kaksikymmentä nuoruuden vuotta jäljellä ja miljaardi kulutettavana näiden kahdenkymmenen vuoden aikana."
"Miljaardi! Se on tavaton summa, herra Fouquet!"
"Saan rahat kyllä säästetyksi koolle tarpeen mukaan, sire… Teidän majesteetillanne sitäpaitsi on herra Colbertissa ja minussa kaksi pätevää miestä. Toinen auttaa teitä kuluttamaan rahojanne, ja se olen minä, niin kauan kuin teidän majesteettinne tyytyy palvelukseeni. Toinen hoitelee varojanne visusti, ja se on herra Colbert."
"Herra Colbert?" ihmetteli kuningas.