"Olette oikeassa", myönsi de Guiche huoahtaen; "sydän on kallisarvoinen kapine."
"Ja minun sydämeni on kovin hellä, ja sellaisena jätän sen teidän ohjattavaksenne."
"Oh, te olette tunnettu, kreivi. Siis?"
"No niin, on suoraan sanoen kysymys neiti de Tonnay-Charentesta."
"Hohoi, hyvä Saint-Aignan, mikä teitä nyt hupsuttaakaan!"
"Kuinka niin?"
"Minä en ole koskaan esiintynyt neiti de Tonnay-Charenten suojelijana."
"Ohoh!"
"En koskaan!"
"Ettekö muka te toimittanut häntä Madamen hovineidoksi?"