"Neiti de Tonnay-Charente — se teidän täytyy tietää paremmin kuin kukaan, hyvä kreivi — on kyllin hyvää sukua, ollakseen pikemmin haluttu kuin sallittu hoviin. Hän ei tarvinnut puoltajaa."
"Te laskette leikkiä."
"En toden totta tiedä, miksi niin luulisitte."
"Teillä ei siis ole mitään osaa hänen nimityksessään?"
"Ei minkäänlaista."
"Ettekö tunnekaan häntä?"
"Näin hänet ensi kerran silloin kun hänet esiteltiin Madamelle. Ja kun en siis ole häntä suojellut enkä lähemmin tunne, en voi antaa teille mitään erityisiä tietoja hänestä."
Ja de Guiche liikahti ikäänkuin jättääkseen puhuttelijansa.
"Hei, hei!" ehätti Saint-Aignan; "vielä hetkinen, paras kreivi! Ette minusta noin pääse."
"Anteeksi, mutta mielestäni olisi aika lähteä levolle."