— Teilattakoon minut, jos tästä käsitän rahtuakaan! — ajatteli
Malicorne itsekseen. Ääneen hän lisäsi:
"Tyydytte siis luottamaan siihen nimeen?"
"Mihin nimeen?"
"Allekirjoitukseen. Pidätte sitä riittävänä vakuutena?"
"Nimeä minä aioin juuri teiltä kysyä", sanoi isäntä.
"Mitä! Jättikö hän sen pois?"
"Ei hän todellakaan liittänyt sitä kirjeeseen", vastasi isäntä, silmät kiiluvina salamyhkäisyydestä ja uteliaisuudesta.
"Hm, kyllähän käsitätte, että hänellä siis on siihen syynsä", virkkoi
Malicorne, omaksuen saman salaperäisyyden sävyn.
"Niin tietenkin."
"Ja uskottuna ystävänä en voi mennä ilmaisemaan sitä, kun hän kerran tahtoo saapua tuntemattomana."