"Oikein kyllä, monsieur", myönsi isäntä; "en sitä pyydäkään."
"Pidän arvossa hienotunteisuuttanne. Mitä minuun tulee, niin pidämme siis sovittuna, että minun kamarini ei kuulu samaan tiliin, kuten ystävänikin huomauttaa."
"Se on alunpitäin sovittua, monsieur."
"Selvät tilit säilyttävät hyvän sovun: jos nyt siis tekisimme tilimme tätä myöten."
"Sillä ei ole kiirettä."
"Parempi kuitenkin. Kamari ja ruoka minulle, pilttuu ja rehu hevoselleni — paljonko päivältä?"
"Neljä livreä, monsieur."
"Siis kaksitoista livreä nyt kolmelta päivältä?"
"Kaksitoista, niin, monsieur."
"Tuossa."