"Ei kovinkaan; minä olin joutua hirteen."
"Niin kyllä, mutta ethän joutunut?"
"En."
"Ja sinä sait alun varallisuudellesi juuri sen lauleskelun hälinässä?"
"Se on totta."
"Sinulla ei siis ole enää mitään sanomista?"
"On vainkin! Kuinka on armeijan ja parlamentin laita?"
"Sanoin itsekseni, että lainaan kaksikymmentätuhatta livreä hra Planchetilta ja lisään siihen omasta puolestani toisen verran; näillä neljälläkymmenellätuhannella livrellä panen kokoon armeijan."
Planchet liitti kätensä ristiin; hän näki d'Artagnanin olevan tosissaan ja alkoi olla varma siitä, että hänen herransa oli joutunut mielenvikaan.
"Armeijan!… Ah, monsieur", virkkoi hän mitä herttaisimmin hymyillen, jottei olisi ärsyttänyt heikkomielistä raivopääksi. "Armeijan… kuinka suuren?"