"Hänen sisarentyttärensä ovat kai hänen saattueessaan?"
"Ei, monseigneur, hänen ylhäisyytensä määräyksen mukaan neidit de Mancini ovat matkalla Brouageen. He seuraavat Loiren vasenta rantaa, hovin tullessa oikeanpuolista rantaa myöten."
"Mitä! Jättääkö mademoiselle Marie de Mancinikin hovin?" kysäisi
Monsieur, jonka pidättelevä sävy alkoi höllentyä.
"Mademoiselle Marie de Mancini eritoten", vastasi Raoul säveästi.
Prinssin kalpeita poskia kirkasti hymyn vilahdus, huomaamattomana jäännöksenä hänen vanhasta mieltymyksestään häiriötä nostattaviin vehkeisiin.
"Kiitän teitä, herra de Bragelonne", virkkoi Monsieur sitten. "Te kenties ette tahtoisi ottaa toimitettavaksenne asiaa, jonka haluaisin teille uskoa, — ilmoittaa prinssille, että hänen sanansaattajansa on ollut minulle hyvin mieluisa; mutta sanonkin sen hänelle itse."
Raoul kiitti Monsieuria kumarruksella kunniasta, jota tämä hänelle osoitti.
Monsieur teki merkin Madamelle, joka painalsi oikealle puolelleen asetettua pöytäkelloa.
Herra de Saint-Remy astui heti sisälle, ja seuraavassa tuokiossa huone tulvahti väkeä täyteen.
"Messieurs!" sanoi prinssi, "hänen majesteettinsa suvaitsee kunnioittaa minua päivän vierailulla Bloisissa. Luotan siihen, että armollinen veljenpoikani ei joudu katumaan suosiota, jota hän asunnolleni osoittaa."