Muuan upseeri läksi heti asialle.
"Montako heitä on?" jatkoi Monk; "ja millainen heidän aluksensa on?"
"Heitä on kymmenen tai kaksitoista, herra kenraali; vene on jonkunlainen jaala, näköjään hollantilaista rakennetta."
"Ja sanotte heidän olleen viemässä kalaa Lambertin leiriin?"
"Niin, herra kenraali. He näkyvätkin saaneen melkoisen runsaan saaliin."
"No, tarkastammepa asiaa", virkkoi Monk.
Samassa palasikin upseeri tuoden mukanaan laivurin, joka oli viidenkymmenen ja viidenkuudetta ikävuoden väliltä, mutta reippaan näköinen. Hän oli keskimittainen, käytti karkeata villaihokasta ja piti lakkiansa silmille asti painettuna; vyössä heilui tukeva väkipuukko, ja hänen käyntinsä ilmaisi merimiesten tavallista arvelevaisuutta, kun he aluksensa vaarumisen johdosta eivät milloinkaan tiedä, saavatko laskea jalkansa kannelle vai joutuvatko pysyttämään sen vain koholla, joten he suuntailevat jokaisen askeleensa niin huolellisesti kuin paalua juntaten.
Monk tähtäsi ovelan ja terävän katseensa pitkäksi toviksi kalastajaan, joka tervehti häntä maalaisillemme luonteenomaisella puolittain viekkaalla ja puolittain yksinkertaisella hymyllä.
"Puhutko englanninkieltä?" kysyi Monk sujuvasti ranskaksi.
"Ka hyvin kehnosti, mylord", vastasi laivuri.