Mutta vapaana ja huolettomana marssi Monk pääkaupunkia kohti voittajan tavoin, kartuttaen armeijaansa kaikilla tielleen sattuvilla epämääräisillä puolueryhmillä. Hän leiriytyi Bernetiin, neljän penikulman päähän Lontoosta, parlamentin rakastamana, kun eduskunta luuli hänessä näkevänsä suojelijan, ja kansan odottamana, sillä syvät rivit halusivat häntä selittämään kantansa, voidakseen arvostella häntä oikein.
D'Artagnankaan ei ollut kyennyt näkemään hänen aikeitaan. Hän tarkkaili ja ihmetteli. Monk ei voinut kansalaissotaa kohtaamatta tunkeutua Lontooseen, jos hän määritteli toimintasuunnitelmansa. Senvuoksi hän jonkun aikaa noudatti välttelevää politiikkaa.
Äkkiä Monk kenenkään aavistamatta toimitti sotilaspuolueen häädetyksi Lontoosta ja asettui parlamentin käskystä keskelle Cityn porvaristoa. Kun porvarit sitten napisivat Monkia vastaan ja itse sotamiehetkin syyttivät päällikköään, näki hän nyt olevansa varma enemmistöstä ja selitti parlamentille, että sen oli luovuttava valtuuksistaan, lopetettava istuntokautensa ja jätettävä paikkansa sellaiselle hallitukselle, jolle ei naurettaisi. Hän lausui tämän selityksensä nojautuen viiteenkymmeneentuhanteen miekkaan, joihin samana iltana yhtyi viisisataatuhatta hyvän Lontoon kaupungin asukasta riemastuksen hurmiossa hurraten.
Lopuksi, juuri kun kansa voitonilonsa ja taivasalla vietettyjen hälisevien kemujensa jälkeen haki katseillaan valtiasta, antautuakseen hänen ohjattavakseen, kuultiin aluksen lähteneen Englantia kohti Haagista, mukanaan Kaarle II ja hänen onnensa.
"Hyvät herrat", sanoi Monk upseereilleen, "minä lähden nyt laillista kuningasta vastaanottamaan. Ken on minun puolellani, hän seuratkoon minua!"
Raikuvat suosionhuudot tervehtivät näitä sanoja, joita d'Artagnan ei voinut kuulla ilosta vavahtelematta.
"Hitto", virkkoi hän Monkille, "se on rohkeata, monsieur."
"Tulettehan mukaan, vai kuinka?" kysyi Monk.
"Totta helkkarissa, kenraali! Mutta sanokaa minulle, mitä kirjoititte Atoksen myötä — kreivi de la Fèren, tarkoitan… samana päivänä kun palasimme?"
"Teille minulla ei ole salaisuuksia", vastasi Monk. "Kirjoitin vain sanat: 'Sire, odotan teidän majesteettianne kuuden viikon kuluttua Doverissa.'"