"Niin, epäilemättä! Koko jutun pitää kaikissa kohdissaan pysyä salassa tulevaisilta sukupolvilta, sillä myönnättehän, että jos tuo viheliäinen tarina kuusisesta kirstusta pääsee leviämään, niin silloin sanottaisiin, että te ette alamaisvelvollisuudesta ja vapaasta tahdosta asettanut kuningasta takaisin valtaan, vaan kaupan hieromisella, johon teidät kovisteltiin Scheveningenissä? Turhaan saisin minä silloin selitellä asiain todellista menoa ainoana mukanaolleena todistajana; minuakaan ei uskottaisi, vaan sanottaisiin, että minäkin olen saanut osani saaliista ja pitänyt hyvänäni."
Monk rypisti kulmiaan.
"Maine, kunnia, rehellisyys", sanoi hän, "te olette vain tyhjiä sanoja!"
"Sumua", vahvisti d'Artagnan, "sumua, jonka läpi ei milloinkaan näe oikein selvästi."
"No niin, matkustakaahan sitten Ranskaan, hyvä herra d'Artagnan", virkkoi Monk; "menkää sinne, ja tehdäkseni Englannin teille paremmin asuttavaksi ja mieluisammaksi pyydän teitä vastaanottamaan minulta muistolahjan."
"No, jo nyt jotakin!" ajatteli d'Artagnan.
"Minulla on Clyde-virran rannalla", jatkoi Monk, "pieni maatalo, puiden ympäröimä cottage, joksi sellaista täällä nimitetään. Taloon kuuluu noin sata tynnyrinalaa maata. Annan sen teille."
"Oi, mylord…"
"Hitto, siellä olette kotonanne, ja sieltä saatte turvapaikan, josta äsken puhuitte."
"Minä… minäkö joutuisin niin suureen kiitollisuudenvelkaan teille, mylord! Minua todella hävettää!"