"Varsin hyvin, Planchet, varsin hyvin", vastasi d'Artagnan syvään huokaisten.
"Ette toivoakseni ole haavoittunut?"
"Pyh!"
"Ah, minä huomaan", jatkoi Planchet yhä enemmän hätäännyksissään, "että retki on ollut vastuksellinen?"
"Niin", äännähti d'Artagnan.
Planchetin koko ruumista puistatti.
"Joisin jotakin", sanoi muskettisoturi surkean näköisenä nostaen päätänsä.
Planchet kiirehti itse kaapille ja kaatoi suuren lasillisen viiniä d'Artagnanille. Tämä katsoi pulloa.
"Mitä viiniä tämä on?" hän kysyi.
"Voi, sitä lajia, jota te mieluimmin juotte, monsieur", vastasi Planchet, "sitä hyvää vanhaa anjoulaista, joka eräänä päivänä oli meille kaikille käydä kovin kalliiksi."