"Onko ihan varmaa", kysyi kreivitär, "että hänen majesteettinsa Kaarle
II on lähtenyt Haagista?"
"Varsin varmaa, teidän majesteettinne", vastasi nuori mies. "Isäni on saanut kirjeen, jossa mainitaan matkasta yksityiskohtaisesti; tiedetäänpä sekin, että kuningas on astunut maihin Doverissa, — kalastajat ovat nähneet hänen saapuvan satamaan, muu on vielä salassa."
"Hartaasti haluaisin tietää jatkonkin", virkahti Filip kiihkeästi.
"Tiedättekö te, veljeni?"
Ludvig punastui jo kolmannen kerran viime tunnin mittaani
"Kysykää herra kardinaalilta", vastasi hän, ja äänensävy sai Mazarinin,
Itävallan Annan ja kaikkikin kuulijat katsahtamaan ylös.
"Se merkitsee, poikani", sanoi Itävallan Anna hymyillen, "että kuningas ei mielellään haastele valtioasioista neuvoston ulkopuolella."
Filip vastaanotti ojennuksen pahastumattomasti ja hymyhuulin kumarsi juhlallisesti ensin veljelleen ja sitten äidilleen. Mutta Mazarin näki silmänurkastaan, että kamarin soppeen oli muodostumassa ryhmä, jossa Anjoun herttua kreivi de Guichen ja Lotringin junkkarin kanssa äänekkäästä selittelystä estettyinä kenties supattelisivat enemmän kuin oli suotavaa. Hän alkoi senvuoksi luoda heihin epäluuloisia ja rauhattomia silmäyksiä, jotka vaativat Itävallan Annaa toimittamaan jotakin häiriöitä heidän haasteluunsa. Silloin Bernouin äkkiä astui esiin vuodekomeron uudinten takaa ja kuiskasi isäntänsä korvaan:
"Monseigneur, lähettiläs hänen majesteettinsa Englannin kuninkaan hovista!"
Mazarin ei kyennyt pidättämään hätkähdystä, jonka kuningas tuli huomanneeksi. Välttääkseen tuntumasta tunkeilevalta tai säästyäkseen havaitsemasta olevansa tiellä Ludvig XIV nousi heti seisaalle, lähestyi hänen ylhäisyyttänsä ja toivotti tälle hyvää yötä. Koko seurue nousi myös samassa, suurella melulla työntäen syrjään tuolit ja pöydät.
"Antakaa heidän kaikkien vain lähteä vähitellen", sanoi Mazarin hiljaa Ludvigille, "ja suokaa minulle muutaman minuutin aika, toimittaakseni asian, josta vielä tänä iltana haluaisin puhella teidän majesteettinne kanssa."