"Ja kuningatarten?" kysyi Ludvig XIV.
"Ja Anjoun herttuan", lisäsi hänen ylhäisyytensä.
Samalla hän kääntyi seinän ja makuusijan väliseen lokeroon päin, ja uutimet putosivat alas vuoteen takana. Kardinaali ei kuitenkaan kadottanut näkyvistään äskenmainittuja supattelijoita. "Herra kreivi de Guiche!" sanoi hän vapisevalla äänellä, kaihtimen takana pukeutuessaan iltakauhtanaansa, jonka Bernouin hänelle ojensi.
"Tässä olen, monseigneur", vastasi nuori mies lähestyen.
"Ottakaa minun korttini, teillä on yleensä onnea… Voittakaa minulle hiukan rahaa näiltä herroilta."
"Kyllä, monseigneur."
Nuori mies istuutui pöytään, josta kuningas loittoni puhellakseen kuningattaren kanssa. Kreivin ja muutamien rikkaiden hovilaisten kesken alkoi vakava peli. Filip sillaikaa haasteli Lotringin junkkarin kanssa pukuasioista, ja vuodekomeron uudinten takaa oli lakannut kuulumasta kardinaalin silkkikauhtanan kahinaa. Hänen ylhäisyytensä oli seurannut Bernouinia makuukammion viereiseen pikku työhuoneeseen.
40.
Valtion asioissa.
Työhuoneessaan kardinaali tapasi kreivi de la Fèren odottamassa, vaipuneena ihailemaan hyvin kaunista Rafaelin taulua, joka oli ripustettu kaikenlaisilla kultakapineilla sälytetyn lipaston yläpuolelle.