"Sitten, monsieur, sitten?" huudahti kumpainenkin yhtaikaa.
"Sire, kaapattuaan haltuunsa herra Monkin vei ranskalainen hänet kuningas Kaarle II:n luo Hollantiin. Kuningas päästi herra Monkin heti vapaaksi, ja kenraali kiitollisuudessaan palautti Kaarle II:lle Ison-Britannian valtaistuimen, jonka puolesta niin monet urhot olivat turhaan taistelleet."
Filip ihastuksissaan taputti käsiänsä. Malttavaisempana Ludvig XIV kääntyi kysymään kreiviltä:
"Onko tämä kaikissa kohdissaan totta?"
"Ehdottoman tarkalleen, sire."
"Joku aatelismieheni tunsi tuon miljoonan salaisuuden ja säilytti sen?"
"Niin, sire."
"Hänen nimensä?"
"Teidän nöyrin palvelijanne", vastasi Atos säveästi.
Ihaileva sorina paisutti Atoksen sydäntä. Hänen toki kannattikin tuntea ylpeyttä. Itse kardinaalikin kohotti kätensä ilmaan.