"Mitä nyt, Guénaud!… Noin vakavana?"
"Sävyni on tautinne mukainen, monseigneur, — teidän tilanne on vakava."
"Nivelsärkyä… niin, niin, nivelsärky se vain repii."
"Kehittyneenä muiksikin vioiksi, monseigneur."
Mazarin ponnistausi kyynärpäänsä varaan ja katsoi häneen kysyvästi, virkahtaen:
"Mitä sanottekaan? Olenko pahemmin sairas kuin itse uskonkaan?"
"Monseigneur", aloitti Guénaud istuutuen vuoteen vierelle, "teidän ylhäisyytenne on raskaasti uurastanut kaiken ikänne, olette kokenut paljon rasitusta."
"Mutta minä en mielestäni vielä ole kovinkaan vanha… Herra de Richelieu-vainaja oli kuollessaan vain seitsemäntoista kuukautta nuorempi minua, ja hänen loppunaan oli satunnainen kuolettava tauti. Minä olen vielä nuori, Guénaud, ajatelkaa toki: vasta täyttänyt viisikymmentäkaksi vuotta."
"Hoo, enemmän teillä on ikää, monseigneur… Kuinka kauan kestikään frondelaisliikettä?"
"Miksi sitä kysytte, Guénaud?"