"Lääketieteellistä laskelmaa varten, monseigneur."
"No, siinä suunnilleen kymmenen vuotta… roihuten tai kytevänä."
"No niin, suvaitkaa laskea jokainen frondelaisvuosi kolmeksi tavalliseksi… saamme kolmekymmentä; lisäten kaksikymmentä viiteenkymmeneenkahteen tulette kahdenkahdeksatta ikäiseksi, monseigneur… ja se on jo korkea ikä."
Puhuessaan hän koetti potilaansa valtimoa. Tämä osoitti niin huolestuttavia oireita, että lääkäri keskeytyksistä huolimatta heti jatkoi:
"Laskemmekin frondelaisvuodet nelinkertaisiksi, ja te olette niin ollen jo kahdeksankymmenenkahden vuoden vanha!"
Mazarin vaaleni vielä entisestään ja virkkoi heikosti:
"Puhutteko tosissanne, Guénaud?"
"Voi, niin vakavasti, monseigneur!"
"Kautta rantain ilmoitatte siis minulle, että olen arveluttavasti sairaana."
"Niin, totisesti, monseigneur, — saatanhan suoraankin lausua sen teidän ylhäisyytenne kaltaiselle järkevälle ja rohkealle miehelle."