"Minulla on hänen allekirjoittamansa kaksoiskappale; se on tässä."
Colbert veti asiakirjan luonnollisin ilmein taskustaan ja näytti sitä kuninkaalle, joka silmäsi rakennuksen lahjoittamista koskevaa kohtaa.
"Mutta tässä puhutaan vain rakennuksesta", huomautti hän, "eikä mainita mitään rahoista."
"Suokaa anteeksi, sire, ne merkittiin omaantuntooni."
"Ja herra de Mazarin nojausi siinä määrin teihin, — hän, epäluuloisempi kaikkia muita?"
"Hän ei ollut epäluuloinen minua kohtaan, sire, kuten teidän majesteettinne näkee."
Ludvigin katse kiintyi ihaillen noihin mitättömiin, mutta nyt ilmeikkäisiin kasvoihin.
"Te olette rehellinen mies, herra Colbert", sanoi hän.
"Se ei ole ansioni, sire, vaan velvollisuuteni", vastasi Colbert kylmäkiskoisesti.
"Mutta", lisäsi Ludvig, "eivätkö nuo rahat kuulu suvulle?"