"Varmaa vain on", jatkoi Raoul, "että matkanne oli erityisessä tehtävässä suunniteltu ja että teräs ja tuli uhkasivat teitä."
"Älkäämme puhuko siitä enää, varakreivi", sanoi Atos lempeästi; "on totta, että läksin äkillisesti, mutta kuningas Kaarle II:n palveleminen vaati silloin kiireellisyyttä. Kiitän sinua huolehtimisestasi ja tiedän voivani luottaa sinuun… Eihän sinulta liene puuttunut mitään poissaollessani, varakreivi?"
"Ei, kiitos."
"Annoin Blaisoisille määräyksen luetuttaa sinulle sata pistolia heti kun tarvitsisit rahaa."
"En ole käynyt tapaamassa Blaisoisia, kreivi."
"Olet siis tullut toimeen rahoista?"
"Minulle jäi kolmekymmentä pistolia hevosten ostosta, jotka vein viime sotaretkelleni, ja herra prinssi pani suosiollisuudessaan minut kolme kuukautta sitten voittamaan kaksisataa pistolia pelipöydässään."
"Sinä pelaat? Siitä minä en pidä, Raoul."
"En milloinkaan pelaa, mutta herra prinssi käski minun hoidella korttejansa Chantillyssa eräänä iltana, kun kuninkaalta saapui kuriiri… minä tottelin, ja herra prinssi määräsi minulle sen pelierän voiton."
"Onko se talon tapana, Raoul?" kysyi Atos rypistäen kulmiaan.