"On, monsieur; joka viikko antaa herra prinssi jollekulle aatelismiehelleen jollakin syyllä samanlaisen tilaisuuden. Hänen korkeutensa saattueena on viisikymmentä aatelismiestä; minun vuoroni sattui siksi kerraksi."
"Hyvä! Sinä siis läksit Espanjaan?"
"Niin, monsieur; minulla oli hyvin hauska ja mielenkiintoinen matka."
"Ja nyt olet ollut kuukauden päivät kotimaassa?"
"Niin, monsieur."
"Ja mitä olet tehnyt tällaikaa?"
"Palvelustoimiani hoitanut, monsieur."
"Et siis ole käynyt kotona la Fèressä?"
Raoul punastui. Atos silmäili häntä kiinteällä ja tyynellä katseellaan.
"Teette väärin minua kohtaan, kun epäilette minua", sanoi Raoul; "tunnen punastuvani, mutta se tapahtuu vastoin tahtoani. Tuo kysymyksenne herättää minussa luonnollista mielenliikutusta, ja siitä punastun, vaan en sen vuoksi, etten olisi avomielinen."