"Hyvin mielelläni, herra d'Artagnan."
"Pidä siis kiirettä, laskeudu ratsailta tai toimita minullekin hevonen."
"Tulen mieluummin jalkaisin."
Raoul kiirehti ilmoittamaan kornetille, joka asettui hänen paikalleen. Sitten hän hyppäsi maahan, jätti hevosensa eräälle rakuunalle ja tarttui iloissaan d'Artagnanin käsivarteen. Toinen oli katsellut hänen kaikkia liikkeitään tyytyväisenä asiantuntijana.
"Ja sinä tulet Vincennesistä?" aloitti hän.
"Niin, herra chevalier."
"Kardinaali…?"
"On kovin sairaana; sanotaanpa hänen jo kuolleenkin."
"Oletko hyvissä väleissä herra Fouquetiin?" kysyi d'Artagnan, halveksivalla olkapäiden kohautuksella ilmaisten, että Mazarinin kohtalo ei häntä suurestikaan liikuttanut.
"Herra Fouquetiin?" toisti Raoul. "En tunnekaan häntä."