Raoul ratsasti joukkonsa sivulla, ja d'Artagnan huomasi hänet kaikkein viimeiseksi.
"Kah", virkahti hän, "kah, mordioux!"
"En suinkaan erehdy?" huudahti Raoul kannustaen hevostaan.
"Ei, et erehdy. Hyvää päivää!" vasta entinen muskettisoturi.
Raoul puristi sydämellisesti vanhan ystävänsä kättä.
"Pidä varasi, Raoul", sanoi d'Artagnan, "viidennen rivin toinen hevonen pudottaa kenkänsä ennen kuin tulette Mariansillalle; sillä on enää kaksi naulaa oikean etukavion kengässä."
"Odottakaa minua", pyysi Raoul, "tulen takaisin."
"Jätätkö osastosi?"
"Kornetti voi asettua sijaani."
"Syötkö päivällistä kanssani?"