"Tuolla alhaalla näkyy joku sveitsiläisupseeri odottavan teitä."
"Entä sitten?"
"Hän tietysti vangitsee teidät."
D'Artagnan purskahti raikuvaan nauruun.
"Oh, tiedän kyllä, että jos asetutte vastarintaan ja antaudutte taisteluunkin, te suoriudutte voittajana. Mutta se on kapinaa, ja te olette itse upseeri, joten tiedätte, mitä sotakuri merkitsee."
"Peijakkaan poika! Sitä kasvatusta, sitä todistelukykyä!" murisi d'Artagnan.
"Hyväksyttehän käsitykseni?"
"Tietenkin. En menekään kadulle, missä tuo taulapää odottelee, vaan livahdan koreasti takaportaista. Minulla on onneksi hyvä hevonen tallissa; ratsastan sen ensin pakahduksiin, siihen minulla on varoja, ja ratsun toisensa jälkeen revähdyttäen pääsen yhdessätoista tunnissa Boulogneen; tie on tuttu… Älä sano isällesi muuta kuin yksi seikka."
"Mitä niin?"
"Että… se minkä hän hyvin tietää on Planchetin tallessa yhtä viidennestä vailla, ja että…"