"Kreivi de la Fère neuvoisi teille samaa kuin minäkin."
"Perhana, sen kyllä tiedän", virkkoi d'Artagnan miettivästi; "sinä olet oikeassa, minä en pääse tästä. Mutta jos minut todella pistetään suoraa päätä tyrmään?"
"Me vapauttaisimme teidät sieltä", sanoi Raoul säveän levollisesti.
"Mordioux!" huudahti d'Artagnan tarttuen hänen käteensä, "sinäpä lausuit sen urheaan tapaan; tuo on ilmettyä Atosta! No niin, minä menen. Älä unohda viimeistä ohjettani."
"Yhtä viidennestä vailla", sanoi Raoul.
"Niin. Sinä olet kunnon poika, ja tahdonkin, että lisäät vielä yhden seikan tuohon viimeiseen."
"Sanokaa vain!"
"Se on se, että jos teidän ei onnistu nykäistä minua Bastiljista ja minä kuolen sinne — sellaista on nähty —, jos minusta siis tulee ilkeä vanki, tähän asti toki oltuani siedettävä ihminen, lahjoitan siinä tapauksessa kolme viidennestä sinulle ja neljännen isällesi."
"Chevalier!"
"Mordioux, jos haluatte sitä käyttää messujen luetuttamiseen sieluparkani hyväksi, niin sehän on teidän vallassanne."