"Lienette sittemmin harkinnut?" aloitti Ludvig XIV jälleen.
"Mitä niin, sire?" kysyi d'Artagnan kohteliaasti.
"Kaikkea nyt puheena ollutta, monsieur."
"Kyllä, sire, tietysti…"
"Ja olette kaiketi vain odottanut tilaisuutta, ottaaksenne sananne takaisin?"
"Sire!"
"Minusta tuntuu kuin epäröitsisitte."
"En oikein ymmärrä sitä, minkä sanomisella teidän majesteettinne minua kunnioittaa."
Ludvig rypisti kulmiaan.
"Suokaa minulle anteeksi, sire; minulla on hyvin hidas käsityskyky… oivallan kaikkea vaivalloisesti, — joskin kerran selville päästyäni säilytän hyvin mielessäni."