"Pitääkö siis uskoa, että te ette luota sanaani?"
"Oh, sire, älkää toki uskoko mitään sellaista!"
"Olen tahtonut näyttää teille, että te, niin hyvä palvelija, olitte menettänyt hyvän isännän; olenko missään määrin vaatimustenne mukainen herraksenne?"
"Se alkaa olla vakaumukseni, sire."
"Ryhdytte siis jälleen palvelustoimiin, monsieur. Teidän komppanianne on ollut hajoamistilassa lähdöstänne saakka, ja miehistö kuljeskelee kaduilla ja mellastelee kapakoissa, joissa tapahtuu kaksintaisteluita minun ja isäni kielloista huolimatta. Te järjestätte komppanian kuntoon mitä pikimmin."
"Kyllä, sire."
"Te ette enää erkane seurueestani."
"Hyvä!"
"Ja te lähdette mukanani armeijaan, pysytellen telttani välittömässä läheisyydessä."
"Sire", huomautti d'Artagnan, "jos palvelukseni muodostuu tuollaiseksi, ei teidän majesteettinne tarvitse maksaa minulle kahtakymmentätuhatta livreä, sillä minä en tuon ohjelman mukaan tule sitä palkkaa ansainneeksi."