"Kyllä, kuulin kyllä, madame; mutta minä en voinut tulla. Miten olisinkaan saattanut aavistaa, että te olitte täällä kaiken sen ankaruuden jälkeen, jolla olette torjunut lähentelyni? Jos olisin tiennyt, mikä onni minua odotti, markiisitar, olisin heti jättänyt kaikki sikseen, tullakseni polvistumaan eteenne kuten nyt teen."
Markiisitar silmäili ympärilleen.
"Olemmeko ihan yksin, monsieur?" hän kysyi.
"Siitä menen takuuseen, madame!"
"Niin, tosiaan", virkahti markiisitar surumielisesti.
"Te huokaatte?"
"Mitä salamyhkäisyyttä ja varokeinoja täällä näkeekään!" sanoi markiisitar hieman katkerasti. "Kyllä huomaa, että te olette arka lempijutuistanne!"
"Pitäisittekö parempana, että julistelisin niitä?"
"Oh, en, — te olette hienotuntoinen mies", vastasi markiisitar hymyillen.
"No, no, markiisitar, jättäkää silleen moitteet, rukoilen teitä!"