"Te totisesti säikytte liiaksi, markiisitar, ja jollei hätäännyksenne ole veruke…"
"Tuolla Colbertilla on syvä sielu! Varjelkaa asemaanne…"
Fouquet nousi vuorostaan.
"Entä minulla?" hän kysäisi.
"Oh, teillä — teillä on vain ylväs sielu. Varokaa!"
"Siis?"
"Olen tehnyt, mitä minun piti tehdä, hyvä ystävä, maineeni menettämisen uhalla. Hyvästi!"
"Eihän hyvästi, vaan näkemiin!"
"Kenties", virkkoi markiisitar hiljaa. Ja ojennettuaan kätensä
Fouquetin suudeltavaksi hän astui niin päättäväisesti ovelle että
Fouquet ei rohjennut pidättää häntä.
Pää kumarassa ja pilvi otsallaan rahaministeri sitten laskeusi maanalaiseen käytävään, missä metallilangat yhdistivät hänen kaksi asuntoansa ja kuvastimien takapintaan kiinnitettyjen tiukujen avulla välittivät hänen kaksinaista elämäänsä.