"Se on jo istunut, monseigneur, ja julistanut tuomion."
"Tuomion!" äännähti Fouquet kykenemättä salaamaan värähdystään ja kasvojensa vaalenemista. "Tuomion! Ketä vastaan?"
"Se on tuominnut kaksi ystäväänne…"
"Lyodotin ja d'Eymerisin, vai mitä?"
"Niin, monseigneur… kuolemaan!"
"Syyhyn langetettuina! Oh, sinä erehdyt, Gourville, — se on mahdotonta."
"Tässä on jäljennös päätöksestä, jonka kuningas kuuluu vahvistavan tänään, ellei hän jo ole nimeänsä kirjoittanutkin."
Fouquet sieppasi kiihkeästi paperin, luki sen ja antoi takaisin
Gourvillelle. "Ei sille saada kuninkaan allekirjoitusta", hän vakuutti.
Gourville pudisti päätänsä.
"Monseigneur, Colbert on rivakka kehoittaja; älkää pitäkö hänen nykyistä vaikutustaan vähäpätöisenä."