"Taas Colbert!" kivahti Fouquet; "lempo, sillä nimellä on ihan kiusattu korviani parin kolmen päivän aikana! Liian tärkeäksi tehdään noin mitätön mies, Gourville. Ilmestyköön Colbert esiin, niin katselenpa häntä; kohottakoon päänsä, niin painan sen tomuun; mutta ymmärräthän, että minun täytyy saada edes jonkunlainen suoranainen aihe esiintyäkseni mokomaa varjokuvaa vastaan."
"Malttakaa mielenne, monseigneur, sillä te ette tiedä, että Colbert on jo pitkällä… Ryhtykää joutuin tutkimaan hänen toimintaansa; tuo juro finanssimies muistuttaa meteoria, jota silmä ei koskaan täydellisesti havaitse ennen kuin sen väistäminen on myöhäistä."
"Ohoh, Gourville, jopa nyt jotakin!" sanoi Fouquet hymyillen. "Salli minun olla säikkymättä noin helposti, ystäväiseni. Meteori — Colbert! Corbleu, kyllä sellainen tähdenlento takerrutetaan… No, kaipaan kuulla toimista enkä voi ottaa huomioon pelkkiä kuvitelmia. Mitä hän on nimenomaan tehnyt?"
"Hän on tilannut kaksi hirsipuuta Pariisin pyöveliltä", sanoi Gourville yksinkertaisesti.
Fouquet suoristausi, ja hänen silmänsä leimahtivat.
"Oletko varma sanoistasi?" hän huudahti.
"Tässä on todiste, monseigneur."
Gourville ojensi yli-intendentille tiedonannon, joka oli saapunut eräältä rahaministerin kannattajiin kuuluvalta kaupungintalon kirjurilta.
"Niin, se näkyy olevan totta", mutisi ministeri; "mestauslava rakennetaan… mutta kuningas ei ole vahvistanut, tuomiota, Gourville, hän ei kirjoita nimeään."
"Siitä saan kohtsiltään tiedon", virkkoi Gourville.