"Millä tavoin?"
"Jos kuningas on vahvistanut tuomion, niin hirsipuut lähetetään tänä iltana kaupungintalolle, ollakseen valmiina pystyssä huomisaamuna."
"Mutta, ei, ei!" ryhtyi Fouquet jälleen vastustamaan; "te erehdytte kaikin ja eksytätte minuakin vuorostani. Toissa-aamunahan Lyodot vielä kävi luonani, ja kolme päivää sitten sain d'Eymeris-paralta lähetyksen syrakusalaista viiniä."
"Mitä se todistaa", huomautti Gourville vastaan, "muuta kuin että tuomioistuin on kokoontunut salassa, tutkinut asiaa syytettyjen poissaollessa ja saattanut päätökseen koko jutun ennen kuin heidät pidätettiin?"
"Mutta onko heidät siis vangittu?"
"On toki."
"Mutta missä, milloin ja miten?"
"Lyodot eilen keskipäivällä, d'Eymeris tois-iltana palatessaan rakastajattarensa luota. Heidän katoamisensa ei ollut ketään huolestuttanut, mutta sitten Colbert äkkiä riisui naamionsa ja julkaisi asian; sitä huudellaan nyt rumpujen säestyksellä Pariisin kaduilla, ja todellakaan, monseigneur, ei ole enää juuri muita kuin te tietämättömänä tästä suuresta tapauksesta."
Fouquet alkoi yhä tuskallisemmaksi yltyvän levottomuuden vallassa astella edes takaisin huoneessaan.
"Mitä päätätte, monseigneur?" sanoi Gourville.