"Jos asiat olisivat sillä kannalla, niin lähtisin kuninkaan luo!" huudahti Fouquet. "Mutta minä käyn kaupungintalon edustalla: jos tuomio on vahvistettu, niin saamme nähdä!"
Gourville kohautti hartioitaan.
"Epäuskoisuus", hän huoahti, "sinä olet kaikkien suurten sielujen vitsaus!"
"Gourville!"
"Niin", jatkoi toinen, "ja sinä syökset heidät häviöön niinkuin tarttuva tauti äkillisesti tuhoaa voimakkaimmankin terveyden."
"Lähtekäämme!" huudahti Fouquet; "avaa ovi, Gourville."
"Olkaa varuillanne", sanoi Gourville; "abbé[37] Fouquet tuli äsken."
"Kah! Veljeni täällä?" virkahti Fouquet kiusaantuneesti. "Hän siis tietää jonkun ikävän uutisen, jonka hän tapansa mukaan heti ilomielin kiidättää minulle? Diable, kun veljeni on tullut, ovat asiani tosiaan hankalalla kannalla, Gourville; mikset sanonut sitä minulle aiemmin, niin olisin helpommin varmistunut!"
"Olette nyt kohtuuton", virkkoi Gourville naurahtaen; "ei hänellä liene pahaa mielessä."
"Ei kannata häntä puolustella", kivahti Fouquet; "siinä on mies ilman sydäntä, tyhjäpäinen, pohjaton hurvittelija."