"Ei", puuttui puheeseen Fouquet, joka oli eteisen ovelta kuullut koko keskustelun, "ei, herra d'Artagnan, tulkaa päin vastoin takaisin sisälle."
D'Artagnan pyyhki miekkansa kahvasta viimeisen veripisaran, joka oli välttänyt aikaisemman tarkastuksen, ja astui sitten huoneeseen. Jälleenkin hän seisoi vastapäätä noita kolmea miestä, joiden kasvoilla oli mitä erilaisin ilme: abbé näytti kiukkuiselta, Gourville tyrmistyneeltä, Fouquet apealta.
"Suokaa anteeksi, herra ministeri", virkkoi d'Artagnan, "mutta aikani on kallista; minun on mentävä intendentin luo vaatimaan selitystä ja noutamaan neljännekseni."
"Mutta te saatte rahat täältä, monsieur", ilmoitti Fouquet.
D'Artagnan katseli yli-intendenttiä hämmästyneesti.
"Tiedän kyllä, että teille vastattiin aivan ajattelemattomasti, monsieur, — kuulin sen itse", jatkoi ministeri; "noin ansiokkaan miehen pitäisi olla jokaiselle tunnettu."
D'Artagnan kumarsi.
"Teillä on siis maksuosoitus?" lisäsi Fouquet.
"On, monsieur."
"Antakaa se minulle, niin suoritan sen itse; tulkaa."