"Menetimme kolme kunnon miestä, monsieur."
"Te ette ainakaan surmannut ketään?"
"Kyllä aukiolle jäi muutamia metelöitsijöitä, joista yksi ei ollutkaan ihan tavallinen henkilö."
"Mikä hän oli miehiään?"
"Muuan Menneville, jota poliisi on jo ennen etsiskellyt."
"Menneville!" huudahti Colbert; "se konna, joka Rue de la Huchettella surmasi siivon kansalaisen, tämän pyytäessä lihavaa kananpoikaa?"
"Sama pukari kyllä, monsieur."
"Ja huusiko muka hänkin: eläköön Colbert?"
"Kaikkia muita kaikuvammin, — kuin villitty."
Colbertin otsa meni pilveen ja rypistyi. Hänen kasvojaan oli kirkastanut jonkunlainen hyväillyn kunnianhimon sädekehä, mutta se sammui nyt kuin ruohikossa polkaistun kiiltomadon hohde.