"En, mutta otan siitä selon."
"Mene käytävää pitkin ja avaa toinen ovi vasemmalla."
"Kiitos! Näkemiin."
Ja d'Artagnan läksi Aramiksen neuvomalle suunnalle. Ei ollut kulunut vielä kymmentä minuuttia, kun hän ilmestyi takaisin. Hän tapasi toverin istumassa dominikaani-apotin ja jesuiittikollegion päämiehen parissa, mutta se seura ei hämmennyttänyt muskettisoturia.
"Mitä nyt?" kysyi Aramis tyynesti. "Sinulla näyttää olevan jotakin sanottavaa minulle, hyvä ystävä?"
"On", vastasi d'Artagnan katsoen piispaan, "nimittäin että Portos ei ole huoneessaan."
"Kas vain!" lausui Aramis levollisena; "oletko varma siitä?"
"Tottahan toki, kun tulen sieltä."
"Missä hän sitten voi olla?"
"Sitä minä kysyn sinulta."