"En, kiitos. Kyllä Portos tunnetaan. Kyselen taipaleella."
"Tahdotko pyssyn?"
"En pidä väliä."
"Käske satuloida minkä hevosen vain haluat."
"Otan sen, jolla ratsastin eilen, Belle-Isleltä tullessani."
"Tee niin; ole talossa kuin kotonasi."
Aramis kilisti kelloa ja käski satuloida d'Artagnanille sen hevosen, jonka tämä valitsi. Muskettisoturi seurasi palvelijaa, jolle määräys annettiin. Ovelle saapuessaan palvelija vetäytyi sivulle, antaakseen d'Artagnanin astua edellä. Siinä silmänräpäyksessä hän kohtasi isäntänsä katseen. Keveä otsan rypistys ilmaisi terävänäköiselle vakoojalle, että vieraan oli annettava toimia vapaasti.
D'Artagnan nousi ratsaille; Aramis kuuli kavioiden kopsetta kivetyltä pihalta. Tovin kuluttua palvelija tuli takaisin.
"No?" kysyi piispa.
"Monseigneur, hän rientää kanavan reunaa pitkin merelle päin." ilmoitti mies.