"Niin, sillä te todellakin suututatte minua."
"No, no, malttia, mademoiselle."
"Te tahdotte siten tekeytyä tärkeäksi: Kyllä tiedän minkätähden…"
"Sanokaa, niin myönnän suoraan, jos osaatte oikeaan."
"Te tiedätte, että hartaasti haluan tuota hovineidon sijaa johon tyhmyyksissäni olen pyytänyt teidänkin välitystänne, ja te koetatte nyt nostaa arvoanne."
"Niinkö?" Malicorne loi silmänsä alas, liitti kätensä ristiin ja omaksui viekkaan sävynsä. "Ja mitä vaikutusvaltaa voisikaan olla köyhällä prokuraattorinapulaisella, minä kysyn?"
"Isällänne ei suotta ole kahdenkymmenentuhannen livren vuotuiset korot, herra Malicorne."
"Maalaisomaisuus, neiti de Montalais."
"Isänne ei tyhjänpäiten ole Condén prinssin luottamusmiehiä."
"Se etu rajoittuu rahojen lainaamiseen hänen ylhäisyydellensä."