"Ja te itse ette ansiottomasti liene maakunnan ovelimman veitikan maineessa."
"Te imartelette minua, kun vastoin omaa vakuutustani väitätte, että voisin yläpiirissä saada jotakin toimeen."
"Joutavia! Saanko minä sen valtuutuksen vai enkö?"
"Saatte."
"Mutta milloin?"
"Milloin tahdotte."
"Missä se sitten on?"
"Taskussani."
"Mitä! Taskussanne?"
"Niin." Ja nokkelan näköisenä Malicorne veti esille kirjeen, jonka nuori kreivitär sieppasi kuin haukka saaliin ja luki ahnaasti. Jokainen rivi lisäsi hänen kasvojensa säihkyä.