Mutta Louise ei vastannut mitään. Hän oli painunut kumaraan haavemielisenä, melkein murheissaan; kädellään pyyhkäisten kaunista otsaansa hän vain huoahti.
"Mutta miten olettekaan menetellyt sellaisen suosion saavuttamiseksi, monsieur?" kysyi rouva de Saint-Remy äkkiä.
"Olen pyytänyt sitä, madame."
"Keltä?"
"Eräältä ystävältäni."
"Ja teillä on hovissa niin vaikutusvaltaisia ystäviä, että he voivat tehdä teille tuollaisia palveluksia?"
"Puhuin vain eräästä ystävästäni, madame."
"Ja mikä hänen nimensä on?"
"Peste, älkäähän nyt, hyvä rouva! Niin mahtavaa ystävää ei toki aseteta näytteille — siepattavaksi."
"Luulen tosiaan, että teidän kävisi hyvin vaikeaksi mainita ystävänne nimeä, monsieur!" pisti rouva de Saint-Remy pahastuneena.