"Joka tapauksessa", huomautti Montalais, "vaikka sellaista ystävää ei olisi olemassakaan, on kuitenkin valtuuspaperi, ja se riittää siitä asiasta."
"Huomaankin siis", virkkoi vanha rouva myhäillen herttaisena kuin kynsimään valmistautuva kissa, "että tavatessani herra Malicornen täällä hän olikin tuomassa nimitystänne?"
"Se oli todellakin hänen asiansa, madame."
"Käyntihän oli niin ollen kaikkea sopivaisuutta tyydyttävä."
"Kaiketi, madame."
"Ja minä olen nähtävästi väärin nuhdellut teitä, mademoiselle."
"Kerrassaan väärin, madame; mutta olen niin tottunut tönimiseenne, että annan äskeisen anteeksi keveällä sydämellä."
"No niin, lähtekäämme siis, Louise; meidän on nyt vain poistuttava.
No?"
"Madame!" virkkoi nuori tyttö säpsähtäen; "mitä sanoitte?"
"Etkö kuunnellutkaan, lapseni?"