"Tahdotko tulla Pariisiin?"
"Jäädä tänne yksin, tähän vanhaan linnaan, totuttuani kuulemaan sinun sydämellistä hyräilyäsi, puristamaan kättäsi, juoksentelemaan kanssasi puistossa — voi, minä kuolen pian ikävään!"
"Tahdotko tulla Pariisiin?" Louise huokasi. "Et vastaa."
"Mitä vastaisinkaan?"
"Myönnä tai kiellä, — eihän se liene vaikeata."
"Oi sinä olet kovin onnellinen, Montalais!"
"No tuo merkinnee, että soisit olevasi minun sijassani?"
Louise oli vaiti.
"Pikku jukuri!" sanoi Montalais; "sopiiko koskaan salata mitään ystävättäreltä! Tunnusta jo toki, että tahtoisit tulla Pariisiin, tunnusta riutuvasi Raoulin kaipuuseen!"
"Sitä en voi tunnustaa."