Tämä tarmokkuus osoittausi varsin tähdelliseksi, sillä kreivi de Guiche
oli juuri lähtemässä jäähyväisille prinssin luo ennen kuin matkaisi
Havreen, jonne Ranskan aatelisto oli kokoontumassa vastaanottamaan
Henriette-prinsessaa tämän saapuessa Englannista.
Malicorne lausui Manicampin nimen ja sai heti pääsyn.
81.
Grammont-hotellin pihalla.
Kreivi de Guiche oli sukunsa kaupunkitalon pihalla tarkastamassa valjakoitansa, joita ratsaspalvelijat ja tallirengit taluttivat hänen ohitseen. Nuori ylimys kiitti tai laitti hankkijainsa ja palkollistensa kuullen hänelle osoiteltuja saattueen pukuja ja tamineita, hevosia ja valjaita. Kesken tätä tärkeätä hommaa mainittiin hänelle Manicampin nimi.
"Manicamp?" hän huudahti. "Tulkoon heti, parbleu!" ja hän astahti vilkkaasti portille päin.
Malicorne livahti sisään puoliavoimesta portista ja katsoi rohkeasti kreiviin, joka kummastui nähdessään tuntemattomat kasvot odotetun ystävän sijasta.
"Suokaa anteeksi, herra kreivi", aloitti lakimies, "luulen erehdyksen tapahtuneen: teille lienee ilmoitettu itse Manicamp, vaikka tuleekin vain hänen lähettinsä."
"Ahaa!" virkkoi de Guiche hieman kylmäkiskoisempana, "ja mikä on asiana?"
"Kirje, herra kreivi."