Malicorne ojensi kotelon ja piti tarkoin silmällä kreivin kasvoja, kun tämä huolettomasti sieppasi käteensä ensimmäisen osoituksen. Vilkaistuaan siihen de Guiche puhkesi nauruun.
"Taas!" hän huudahti; "jälleen hovineito? Jopa nyt! Se veitikka ottaa siis hoivaansa kaikki hovin seuranaiset?" Malicorne vain kumarsi.
"Ja miksei hän tule itse?" kysyi kreivi.
"Hän on vuoteenomana."
"Äh lempo! Hänellä ei siis ole rahaa?" Kreivi kohautti olkapäitänsä.
"Mihin hän onkaan jo kaikki rahansa syytänyt?"
Malicornen liike ilmaisi, että hän oli siitä seikasta yhtä tietämätön kuin toinenkin.
"Käyttäköön sitten luottoa", jatkoi de Guiche.
"Hm, minä luulen, että Manicampilla ei ole luottoa muualla kuin teidän luonanne, herra kreivi", huomautti Malicorne vapaapuheisesti.
"Mutta niin ollen hän ei saavukaan Havreen? Mahdotonta, sinnehän pitää kaiken hienoston tulla!"
"Toivottavasti hän ei sentään lyö laimin niin loistavaa tilaisuutta, herra kreivi", yritti Malicorne lohduttaa.