"Hänen tulisi jo kuitenkin olla Pariisissa!"
"Hän kaiketi lähtee poikkimaitse suoraan Orléansista, voittaakseen menettämänsä ajan. Siihen matkaan hän lienee varustautunut."
"Monsieur", sanoi kreivi de Guiche kumartaen, "teillä näkyy olevan hyvää aistia."
Malicorne tosiaan näytti ulkonaisestikin esittelykelpoiselta herrasmieheltä puvussa, jonka hän oli aikaisemmin ostanut Manicampilta. Hän kumarsi vuorostaan.
"Osoitatte minulle suurta kunniaa, monsieur", vastasi hän.
"Ketä mielihyväkseni saankaan puhutella?"
"Nimeni on Malicorne, monsieur."
"Mitä arvelette näistä pistoolikoteloista, herra de Malicorne?"
Malicorne oli älykäs mies ja oivalsi, miten nyt oli käytettävä tilaisuutta. Hänen nimensä eteen ilmestynyt aatelistunnus sitäpaitsi tuntui kohottaneen hänet puhuttelijansa tasalle, niin että hän kykeni esiintymään luontevasti.
Hän tutki koteloita asiantuntijan näköisenä ja lausui epäröimättä: