"Heti, sire."
Ja upseeri riensi koputtamaan välioveen, jonka hänelle avasi kamaripalvelija.
"Hänen majesteettinsa Englannin kuningas!" virkkoi upseeri.
"Hänen majesteettinsa Englannin kuningas!" toisti kamaripalvelija.
Nämä sanat kuullessaan muuan aatelismies aukaisi kuninkaan huoneen molemmat ovipuoliskot selki selälleen, ja Ludvig XIV:n nähtiin astuvan esiin ilman hattua ja miekkaa, ihokkaan napit auki, samalla kun hänen liikkeensä ilmaisivat mitä suurinta kummastusta.
"Te, serkkuni, te Bloisissa!" huudahti hän viitaten hovijunkkaria ja kamaripalvelijaa vetäytymään viereiseen huoneeseen.
"Sire", vastasi Kaarle II, "olin matkalla Pariisiin, toivoen tapaavani teidän majesteettinne, mutta huhu tiesi teidän olevan tulossa tänne. Pitkitin senvuoksi oleskeluani täällä, minulla kun on erittäin tärkeätä ilmoitettavaa teille."
"Sopiiko tämä huone siihen tarkoitukseen, hyvä serkku?"
"Varsin hyvin, sire, sillä luullakseni ei puheluamme voida kuulla."
"Olen lähettänyt pois hovijunkkarini ja palvelijani; he ovat viereisessä huoneessa. Tuolla väliseinä takana on tyhjä työhuone ja sen sivulla etuhuone, jossa varmaankin näitte vain yksinäisen upseerin, vai mitä?"