"Niinkö hänelle sanoit?" tokaisi de Guiche punastuen.
"Aivan suoraan, ja menin pitemmällekin. Virkoinpa hänelle: 'Mitä te itse ajattelisitte meistä, jos havaitsisitte keskuudessamme jonkun niin riivaantuneeksi ja alamaistuntonsa menettäneeksi, että hän sallisi sydämessään syntyä muita tunteita kuin mitä puhtainta kunnioitusta hallitsijahuoneeseensa liittyvää prinsessaa kohtaan?'"
Nämä sanat kohdistuivat niin suoranaisesti de Guicheen, että tämä kalpeni, ja äkillisen väristyksen valtaamana hän saattoi vain koneellisesti ojentaa toisen kätensä Raoulia kohti, peittäessään toisella silmänsä ja otsansa.
"Mutta, Jumalan kiitos", pitkitti Raoul ystävänsä mielenliikutuksesta välittämättä, "ranskalaiset, joita huudetaan kevytmielisiksi, maltittomiksi, velvollisuuksiaan polkeviksi, osaavat käyttää tervettä harkintaa ja ankaraa kunniantuntoa korkean sopivaisuuden kysymyksissä. Tästä huomauttaessani lisäsin herttualle, että me Ranskan aatelismiehet palvelemme kuninkaitamme uhraamalla heille kaikki intohimomme niinkuin omaisuutemme ja henkemmekin, ja milloin sattumalta kiusaaja johdattaa mieleemme sellaisia pahoja ajatuksia, jotka sytyttävät tuleen sydämen, me heti sammutamme liekin vaikka verellämme. Tällä tavoin — sanoin — me pelastamme kolme kunniaa yhdellä kertaa: isänmaamme, valtiaamme ja omamme. 'Niin me toimimme, hyvä herttua', lopetin selittelyni, 'ja siten tulee jokaisen kunnon miehen menetellä'. Ja pätevää se todisteluni näkyy olleenkin, veikkoseni", jatkoi Raoul, "koska kuumaverinen ulkomaalainen vastustelematta alistui siihen."
De Guiche oli tähän asti yhä kumarampaan vaipuneena kuunnellut ystävänsä puhetta, mutta nyt hän nousi ylpein katsein ja tarttui kuumeisella kädellään Raoulin käteen; hänen poskipäänsä hehkuivat, äsken oltuaan kylmän verettömät.
"Sinä puhuit hyvin", tunnusti hän tukahtuneella äänellä, "ja olet kelpo ystävä, Raoul. Kiitos! Nyt pyydän sinua jättämään minut yksin."
"Tahdot olla rauhassa?"
"Niin, tarvitsen lepoa. Aivojani ja sydäntäni on tänä paljon koeteltu; kun huomenna palaat, en ole enää sama mies.
"No niin, nuku yösi hyvin", toivotti Raoul peräytyen.
Kreivi astahti ystäväänsä kohti ja veti hänet sydämellisesti syliinsä. Mutta tässä ystävällisessä puristuksessa kykeni Raoul vielä tuntemaan suuren, lannistetun intohimon vavahtelua.