"Madamen ritari", lisäsi suosikki, sovittaen näköjään yksinkertaisen huomautuksen niin omituisesti sanoiksi ja lausuen sen min merkitsevällä äänenpainolla kuin ainoastaan kateelliset sielut kykenevät vihjailemaan.
"Kuinka? Mitä sanotkaan?" kysäisi prinssi ratsastaen yhä edelleen.
"Ritari, sanoin."
"Onko madamella muka erityinen ritari?"
"Dame, kai te sen näette kuten minäkin; katsokaahan vain kuinka he nauravat ja ilakoivat kaksistaan."
"Kolmisin: onhan de Guichekin mukana."
"Niin, tosiaankin… Mutta mitäpä se osoittaa muuta kuin että madamella onkin kaksi ritaria."
"Sinä valat myrkkyä kaikkeen, senkin kyy!"
"Minussa ei ole mitään myrkkyä… tehän nyt olette kummallisella päällä, monseigneur: naisenne saa osakseen mitä suurinta huomaavaisuutta, mutta te ette vain ole tyytyväinen."
Kruununprinssi pelkäsi junkkarin ivanhenkeä, tuntiessaan sen alkavan päästä vauhtiin, ja keskeytti puheenaineen. "Prinsessa on sievä", virkkoi hän huolettomasti kuin vierasta arvostellen.