Mitä Lotringin junkkari ajatteli Madamesta.
Mikään ei enää häirinnyt matkueen rauhaa. Keksien tekosyyn de Wardes pujahti edelle kenenkään kummastelematta. Hän otti mukaansa Manicampin, jonka tasainen ja mietiskelevä luonnonlaatu soveltui pitämään hänen mieltänsä tasapainossa. On huomattava seikka, että riidanhaluiset ja rauhattomat sielut aina helposti liittyvät säveihin ja arkoihin luonteisiin, ikäänkuin toinen etsisi vastakohdastaan lepoa kiihtymykselleen ja toinen turvaa heikkoudelleen.
Buckingham ja Bragelonne ottivat de Guichen kumppanuuteensa ja viettivät lopun matkaa yksimielisessä prinsessan ylistelyssä. Tällainen Bragelonnen ansiosta ääneen päässyt julkinen ihailukuoro sai aikaan hyvää sopusointua seurueessa sen yksinäisen jumaloimisen jälkeen, jonka herttua ja de Guiche olivat ensimmältä omaksuneet vaaralliseksi tavakseen. Tänä muutos miellytti suuresti leskikuningatarta, mutta ei näköjään ollut niin tervetullut nuorelle prinsessalle, joka oli hillittömin keimaileva ja maineensa puolesta pelkäämättä etsi kaikkinaisia mielistelyn vaaroja. Hänellä oli tuollainen rohkea ja huima sydän, joka tuntee mielihyvää äärimmäisen arkaluontoisista tilanteista ja leikkii täpäräin kommellusten taidokkaalla väistelyllä. Katseillaan, hymyilyllään, puvuillaan, ehtymättömillä viehättelyilmeillään hän nyt entistä innokkaammin ahdisteli noita kolmea nuorta miestä, ja samalla häneltä riitti salavihkaisia silmäyksiä, sormisuukkosia ja muita tenhottaren eleitä etäämmäksikin seurueen aatelismiesten keskuuteen, — ja vieläpä saivat osansa kaupunkien porvarit ja virkailijat, kansa, paashit, lakeijat: se oli yleistä pommitusta, ja tuho tuntui kaikkialla koko taipaleella. Pariisiin saapuessaan prinsessa oli matkansa varrella saanut satatuhatta rakastajaa ja toi mukanaan pääkaupunkiin puolikymmentä narria ja kaksi aivan hullaantunutta palvojaa.
Ainoastaan Raoul tajusi selvästi tämän kaunottaren lumouskiihkon, ja kun hänellä ei ollut tilaakaan sydämessään, kykeni hän sitä paremmalla onnella torjumaan tenhovasamat, päätyen perille kylmäkiskoisena ja epäluuloisen arvostelevana. Toisinaan hän oli taipaleella puhellut leskikuningattaren kanssa tästä prinsessan huumaavasta loihtuvoimasta, joka valloitti koko hänen ympäristönsä, ja kerran oli monista onnettomuuksista ja pettymyksistä elämänkokemusta saanut äiti virkkanut: "Henriettestä tulisi kuuluisa nainen, vaikka hän olisi syntynyt aivan huomaamattomissakin oloissa, sillä hänellä on harvinaisessa määrin mielikuvitusta, oikullista omapäisyyttä ja tahdonvoimaa."
De Wardes ja Manicamp olivat pikaläheteiksi tekeytyneinä ennättäneet viestiä prinsessan lähestymisestä. Niinpä tulikin matkuetta vastaan Nanterressa peräti loistava jono ratsastajia ja kaleeseja. Kruununprinssi siinä tuli tervehtimään kuninkaallista kihlattuaan Lotringin junkkarin ja muiden suosikkiensa saattamana, ja kulkueen jatkoksi oli liittynyt osa kuninkaan seurueeseen kuuluvia upseereja.
Jo Saint-Germainissa olivat prinsessa ja hänen äitinsä vaihtaneet hieman raskaat ja taipaleella vikaantuneet kaleesinsa siroihin ja keveämpiin matkavaunuihin, joita kuusi valkoista hevosta veti kullatuissa valjaissa. Näissä uhkeissa ajopeleissä näyttäysi nuori ja kaunis prinsessa kuin valtaistuimella, ja pitkillä sulkaripsillä reunustettu kirjailtu silkkinen päivänvarjo loi herttaista ruusunpunaista heijastusta hänen säteilevälle helmiäishipiälleen, kun kruununprinssi lähestyi. Saadessaan vastaansa tämän hurmaavan säihkyn hän ilmaisikin ihastustaan niin selvin sanoin, että Lotringin junkkari kohautteli olkapäitänsä hovilaisten ryhmässä ja kreivi de Guiche ja Buckinghamin herttua tunsivat vihlaisun sydämessään.
Kohteliaisuuksista ja muista muodollisuuksista suoriuduttua lähti koko joukkue verkkaisemmin taivaltamaan Pariisia kohti. Ohimennen tapahtuneessa esittelyssä oli Buckinghamin herttua tervehtinyt kruununprinssiä muiden englantilaisten aatelismiesten keralla. Mutta matkalla sitten nähdessään herttuan hyörivän innokkaana prinsessan vaunujen vierellä Filip tiedusti Lotringin junkkarilta, eriämättömältä kumppaniltaan:
"Kuka tuo herrasmies onkaan?"
"Hänet esiteltiin vastikään teidän kuninkaalliselle korkeudellenne", vastasi junkkari; "hän on pulska Buckinghamin herttua."
"Niin, aivan oikein!"