"Niin, — ulkonaisesta ja sisällisestä puolesta… kaikesta."
Kysymyksen yllättämänä kreivi ei tiennyt mitä vastata.
"No, no, tietysti teillä on mielipiteenne hänestä, ja ilmoittakaa käsityksenne vain avoimesti: hänen kuninkaallinen korkeutensa käskee", kiusasi junkkari nauraen.
"Niin, puhu vapaasti", virkkoi prinssi.
De Guiche sopersi muutamia käsittämättömiä sanoja.
"Tiedän kyllä, että aihe on arkaluontoinen", rohkaisi sulhanen, "mutta ainahan voit minulle huoletta ilmaista ajatuksesi. Miltä hän sinusta tuntuu?"
Salatakseen, mitä hänen mielessään liikkui, de Guiche turvautui ainoaan kiireisesti käytettävään puolustuskeinoon: hän sovitti arvostelmansa keskiteitse.
"En ole saanut madamesta hyvää enkä huonoa käsitystä", hän sanoi, "mutta paremminkin hän on sentään tehnyt edullisen vaikutuksen."
"Mutta, hyvä kreivi", huudahti junkkari, "teidäthän hurmasi hänen pelkkä muotokuvansa!"
De Guiche karahti punaiseksi hiusmartoa myöten. Onneksi hänen hiukan vauhko ratsunsa auttoi sivuhyppäyksellään häntä peittämään hämmennystään.