Malicorne astui sisälle varsin hienossa asussa ja komea miekka kupeellaan. Hän tervehti soreasti ja aloitti:
"Minä tuon teille tuhannet terveiset eräältä naiselta, herra de
Bragelonne."
Raoul punastui.
"Naiselta?" hän sanoi; "Bloisista?"
"Niin, monsieur, — neiti de Montalaisin lähettämänä."
"Kah, kiitos, monsieur", vastasi Raoul hiukan pettyneenä. "Nyt muistankin, että olette kreivittären tuttavia. Ja mitä hänellä on muuta ilmoitettavaa minulle?"
Malicorne veti taskustaan neljä kirjettä ja ojensi ne Raoulille.
"Minun kirjeeni! Onko mahdollista!" sopersi toinen kalveten.
"Avaamattomina!"
"Nämä kirjeet eivät ole Bloisissa tavanneet henkilöä, jolle olette ne osoittanut, monsieur; sentähden sain palauttaakseni ne teille."
"Onko neiti de la Vallière matkustanut pois Bloisista?" huudahti Raoul.